Tarkoituksena oli päivittää gerbiileille sivuja ja sukutauluja, mutta päivitinkin koirapuolta. Siirsin kaikki hauvat yhden linkin alle Chihuahuat ja kasasin edellisen kesän tapaan tälle kesälle kuvagallerian. Tämän kesän kuvissa seikkailevat meidän omien päätähtien Lucyn ja Honeyn lisäksi Susu ja Idefix (äitini koirat).

Joudun aina sanomaan lapsille ja heidän vanhemmilleen, että meidän koirat eivät sitten tykkää lapsista. Tämä onkin usein totta, lapset liikkuvat niin yhtäkkiä ja nopeasti, että pikkuinen chihuahua pelästyy helposti. Meillä käy kotona paljon lapsiperheitä hakemassa gerbiileitä ja jotkut lapset saavat erilaisen vastaanoton kuin toiset. Jotkut osaavat heti rauhoittua ja pysyä paikallaan koiran haisteltavana, kunnes heidän hyväksytään ja toiset ovat joko vilkkaampia tai arkoja koirien seurassa, jolloin siirrän koirat makuuhuoneeseen vierailun ajaksi ettei kummallekaan osapuolelle tule tilanteesta paha mieli. Minulla on pieniä serkkuja ja tämän kesän kuvagalleriaan laitoin pari otosta, kun meidän hurjimukset maata retkottavat lasten sylissä kun niitä kannellaan ympäriinsä, että sellaisia hirmuja!

Alkunsa meidän koirien elämää suurempi lapsipelko sai jo toissatalvena. Olin lenkillä Lucyn ja Honeyn kanssa ja koulusta kotiin matkalla ollut ala-asteikäinen poika kysyi saisiko silittää koiria. Annoin hänelle luvat rapsutuksiin sillä ehdolla että hän kyykistyy ja odottaa että koirat tulevat haistelemaan. Talviaika kun oli niin pojallakin oli toppavaatteet päällä ja ne kahisivat niin voimakkaasti, että koirat eivät suostuneet heti tekemään tuttavuutta. Tilanne päätyikin yllättäen siihen, että malttamaton poika lähti juoksemaan koirien perään ja ne taas karkuun minua ympäri. Tämän jälkeen aina kun sama poika tuli vastaan kauempaakin, menivät koirat ihan paniikkiin. Nuorelle koiralle yksi tällainen tapahtuma saattaa jäädä mieleen ja se osaa ikävä kyllä yhdistää sen kaikkiin muihinkin lapsiin. Mutta pikkuhiljaa meillä yritetään päästä eroon peloista, aikaa siihen varmasti vielä menee...